Kesää kauneimmillaan vietellään heinäkuun puolesssa välissä, vai vietetäänkö? Suomi lomailee heinäkuussa ja moni asia tutuun jääneen tauolle. Eurooppa ei kuitenkaan lepää. Perunoiden ja mansikoiden kilohinnan sijaan on sadepilvien lisäksi noussut muitakin pilviä, joilla on kauas kantoisia vaikutuksia.
Onko Euro henkitoreissaan vai ei? Kysymys nousee tuon tuostaan esille, eikä kysymys ole mitenkään vähäpätöisestä ongelmasta. Venettä heiluttaa niin moni asia, että tavallisen ihmisen on lähes mahdoton pysyä merikortilla. Mielipiteitä on puoleen ja toiseen. Kuka eroaa eurosta tai kenen pitäisi erota? Tuleeko markka takaisin? Enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. En väitä olevani taloudenasiantuntija, joten en yritä antaa vastausta, mutta voin vain aprikoida, mitä tällä kaikella on vaikutusta meidän joka päiväisessä arjessa.
Valitettavasti kaikella on merkitys kaikkeen. Maailmantalouden heilahdukset vaikuttavat vahvasti myös meidän kuntatason ongelmakohtiin. Salon kaupungissa ollaan ihmeissään, kun suuri työnantaja kaupungissa lopetti toimintansa ja muutti tuotantoaan muualle. Tämä on vain yksi esimerkki.
Epävarmuus töiden jatkumisesta on monessa mielessä tullut arkipäiväiseksi ja sillä, jos millä on vaikustus työssä jaksamiseeen. Vähenevät verotulot ovat haaste säilyttää kuntalaisten palveluita. Toisaalta säästötoimet vaikuttavat yksittäiseen kunnan palveluksessa olevaa työntekijään ja hänen perheensä toimeentuloon.
Meneillään oleva kuntauudistus on myös mielenkiintoinen työhyvinvoinnin näkökulmasta. Kun kuntien palveluiden päällekkäisyyksiä poistetaan, niin myös sillä merkitys yksittäiselle työntekijälle. Epävarmuus töiden jatkumisesta ja niin edelleen.
Tehtävien priorisointi ja rationalisointi. Mitkä tehtävät tulee säilyttää kuntien omana palveluna ja mitä voidaan ulkoistaa ja kilpailuttaa? Kysymyksiä, joita SOTE-uudistuksen yhteydessä tulla varmasti myös pohtimaan. Ongelmien ennalta ehkäisyä EI saa unohtaa. Ennalta ehkäisevän työn resurssointiin tulee kiinnitää huomiota. Monia ongelma ratkeaa helpommin, kun niihin pystytään puuttumaan ajoissa. Tässä lapset ja ikääntyvät ihmiset ovat monessa mielessä samassa junassa. Myös maahanmuuton kysymyksissä on tarkastelun varaa. Jokainen kunnan palveluksessa toimiva on myös veronmaksaja.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
torstai 17. toukokuuta 2012
Vaalien vuosi jatkuu
Jälleen yksien vaalien tulos on selvinnyt ja HOK-Elantokin on saanut edustajiston. Nyt voidaan keskittyä syksyn kunnallisvaaleihin. Oma kokemukseni ehdokkaana on ohi. Tulos 62 ääntä yllätti. Seuraavalla kerralla uudestaan, sillä kokemus oli hyvin positiivinen.
Tosi asiahan on, että työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen teemat ovat yhtä ajankohtaiset myös tulevaisuudessa. Kunnallisvaaleissa on myös kunnallisten työntekijöiden asemaan ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Keskustelua varmasti tullaan käymään esimerkiksi SOTE-uudistuksesta ja joissain kunnissa kuntauudistuksesta ja näiden vaikutuksesta ja merkityksestä yksittäisen kuntalaisen kohdalla.
Talouden epävakaus ja säästäminen tullevat myös vaikuttamaan ensi syksyn vaaleissa. Asioiden prioirisointi ja tärkeysjärjestykset ovat varmasti myös puheenaiheita. Päivähoidon ja vanhusten palveluiden kysymykset ikään kuin vaativat keskustelua. Turvallisen lapsuuden ja vanhuuden näkökulmasta resurssikysymyksiä varmasti löytyy.
Kolmannnen sektorin ja perinteisten toimijoiden yhteistyön kehittäminen auttaisi varmasti vanhusten yksinäisyyden ja kotona pärjäämisen kohdalla. Vapaaehtoisten toiminnalla voidaan todennäköisesti autaa jo nyt pahasti ylikuormittuneen kotihoidon selviämistä tehtävästään.
Eri arvoitumien ja syrjäytyminen ovat oikeita ongelmia. Joidenkin palveluiden kohdalla rahalla saa, mutta jos rahaa ei ole niin tilanne on luonnollisesti hankalampi.
On syytä muistaa, että kaikki ongelmat eivät ole itse aiheutettuja ja ihmisien syyllistäminen ei ratkaise ongelmia, vaan voi pahentaa tilannetta. Keppi ja porkkana ei välttämättä toimi. Ihmisten passivoituminen ja turhautuminen ovat hankala yhtälö. Kielitaidon puute ja asenteet hankaloittavat arjessa selviämistä. Toisaalta avun pyytämisen kynnys voi olla liian korkea. "Kyllä minä selviän" asenne voi olla hankala.
Mitä toivoisin Kunnallisvaaliehdokkailta? Asioihin perehtymistä. Kun vaalikentille päästään, niin ihmisten kuunteleminen kannattaa. Valitettavasti kukaan meistä ei ole kaikkivoipainen ja liian suuria vaalilupauksia kannattaa varoa. Itse olen sanonut, että en lupaa mitää, mutta aion pitää esillä asioita. Päivähoidon asiakkaana ja myös työntekijänä on minulle tärkeitä hoiva-alan kysymykset. Miten työntekijöitä voidaan tukea heidän työssään ja onko resursseja tarpeeksi. Toisin sanoen onko työntekijöiden ja asiakkaiden suhde oikea suhteessa työn haasteisiin.
Itse harkitsin pitkään omaa ehdokkuutta, mutta muun muassa taloudellisista syistä vetäydyin viime hetkellä. Olen valinnut niin sanotun Dream Teamin erilaisista ehdokkaista, joiden tueksi tulen tekemään töitä tulevissa vaaleissa. Osalle aktiivisemmin ja osalle lähinnä tarjoan asiantuntemustani. Nyt on meidän tehtävä olla aktiivisia ja käydä keskustelemassa ehdokkaiden kanssa. Varsinaisena vaalipäivänä käyttää äänioikeutta. Vain sillä tavalla voimme vaikuttaa itsellemme tärkeisiin asioihin.
Tosi asiahan on, että työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen teemat ovat yhtä ajankohtaiset myös tulevaisuudessa. Kunnallisvaaleissa on myös kunnallisten työntekijöiden asemaan ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Keskustelua varmasti tullaan käymään esimerkiksi SOTE-uudistuksesta ja joissain kunnissa kuntauudistuksesta ja näiden vaikutuksesta ja merkityksestä yksittäisen kuntalaisen kohdalla.
Talouden epävakaus ja säästäminen tullevat myös vaikuttamaan ensi syksyn vaaleissa. Asioiden prioirisointi ja tärkeysjärjestykset ovat varmasti myös puheenaiheita. Päivähoidon ja vanhusten palveluiden kysymykset ikään kuin vaativat keskustelua. Turvallisen lapsuuden ja vanhuuden näkökulmasta resurssikysymyksiä varmasti löytyy.
Kolmannnen sektorin ja perinteisten toimijoiden yhteistyön kehittäminen auttaisi varmasti vanhusten yksinäisyyden ja kotona pärjäämisen kohdalla. Vapaaehtoisten toiminnalla voidaan todennäköisesti autaa jo nyt pahasti ylikuormittuneen kotihoidon selviämistä tehtävästään.
Eri arvoitumien ja syrjäytyminen ovat oikeita ongelmia. Joidenkin palveluiden kohdalla rahalla saa, mutta jos rahaa ei ole niin tilanne on luonnollisesti hankalampi.
On syytä muistaa, että kaikki ongelmat eivät ole itse aiheutettuja ja ihmisien syyllistäminen ei ratkaise ongelmia, vaan voi pahentaa tilannetta. Keppi ja porkkana ei välttämättä toimi. Ihmisten passivoituminen ja turhautuminen ovat hankala yhtälö. Kielitaidon puute ja asenteet hankaloittavat arjessa selviämistä. Toisaalta avun pyytämisen kynnys voi olla liian korkea. "Kyllä minä selviän" asenne voi olla hankala.
Mitä toivoisin Kunnallisvaaliehdokkailta? Asioihin perehtymistä. Kun vaalikentille päästään, niin ihmisten kuunteleminen kannattaa. Valitettavasti kukaan meistä ei ole kaikkivoipainen ja liian suuria vaalilupauksia kannattaa varoa. Itse olen sanonut, että en lupaa mitää, mutta aion pitää esillä asioita. Päivähoidon asiakkaana ja myös työntekijänä on minulle tärkeitä hoiva-alan kysymykset. Miten työntekijöitä voidaan tukea heidän työssään ja onko resursseja tarpeeksi. Toisin sanoen onko työntekijöiden ja asiakkaiden suhde oikea suhteessa työn haasteisiin.
Itse harkitsin pitkään omaa ehdokkuutta, mutta muun muassa taloudellisista syistä vetäydyin viime hetkellä. Olen valinnut niin sanotun Dream Teamin erilaisista ehdokkaista, joiden tueksi tulen tekemään töitä tulevissa vaaleissa. Osalle aktiivisemmin ja osalle lähinnä tarjoan asiantuntemustani. Nyt on meidän tehtävä olla aktiivisia ja käydä keskustelemassa ehdokkaiden kanssa. Varsinaisena vaalipäivänä käyttää äänioikeutta. Vain sillä tavalla voimme vaikuttaa itsellemme tärkeisiin asioihin.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Työ jatkuu
JHL.n edustajistovaalit alkavat olla viimeistä siirtoa vailla valmiit. Postiäänestykset viimeiset hetket ovat käsillä, Matti Myöhäisten jäljellä oleva oljenkorsi on toimitttaa äänensä keskustoimiston vaaliuurnaan huomiseen puoleen päivään mennessä.
On kaiketi hyvä tehdä välitilinpäätös. Viimeisen kahden viikon aikana on kierrettyä pääkaupunkiseutua ristiin rastiin. Omalta osaltani Bongaa paku -kiertue oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Monilla katseet on käännetty jo kohti syksyn kunnallisvaaleja. Näiden vaalien voidaan pitää olevan myös tärkeät kunnallisten palveluiden ja niiden toteuttajien työhyvinvoinin kysymyksissä.
Seuraavan vaalikauden kysymyksiä tulevat varmasti olemaan, miten ja millä voimavaroilla kunnan palveluita tullaan toteuttamaan säästöpaineidean alla. Mitä palveluiuta on järkevää toteuttaa kunnan omana palveluna ja mitä mahdollisesti muilla keinoin? Mitä yhteistyö vaihtoehtoja on kunnan ja yksityisten palveluntuottajien kanssa?
Kaikki edellä mainitut asiat tuovat haasteita myös edunvalvonnalle, joista vähäisimpinä ei voi pitää työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kysymyksiä. Jatkuva käymistila ei varmaankaan ole helpottamassa seuraavien vuosien aikana. Mitä kaikkea kuntauudistus tuo tullessaan, on kaiketi vaikea tässä vaiheessa vaikea arvioida?
Itselläni on lievä pelko mammuttitaudin uhasta. Suuremman lihakset eivät automaattisesti tuo synergia etuja, vaan niissä saatta olla pelko byrokratian lisääntymiseen vähenemisen sijaan. Haaste on myös lähidemoratian toteutuminen suurenevissa kunnissa.
Se mikä nyt on tällä hetkellä varmaa, on työ paremmin voivien ja tasa-arvoisempien työyhteisöjen eteen jatkuu. Omalta osaltani pidän kaikki vaihtoehdot viellä auki. Varmaa on vain, että tavalla tai toisella olen myös kunnallisvaalikentillä mukana tekemässä työtä näissä vaaleissa esiin tuomieni asioiden esillä pitämiseksi.
On kaiketi hyvä tehdä välitilinpäätös. Viimeisen kahden viikon aikana on kierrettyä pääkaupunkiseutua ristiin rastiin. Omalta osaltani Bongaa paku -kiertue oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Monilla katseet on käännetty jo kohti syksyn kunnallisvaaleja. Näiden vaalien voidaan pitää olevan myös tärkeät kunnallisten palveluiden ja niiden toteuttajien työhyvinvoinin kysymyksissä.
Seuraavan vaalikauden kysymyksiä tulevat varmasti olemaan, miten ja millä voimavaroilla kunnan palveluita tullaan toteuttamaan säästöpaineidean alla. Mitä palveluiuta on järkevää toteuttaa kunnan omana palveluna ja mitä mahdollisesti muilla keinoin? Mitä yhteistyö vaihtoehtoja on kunnan ja yksityisten palveluntuottajien kanssa?
Kaikki edellä mainitut asiat tuovat haasteita myös edunvalvonnalle, joista vähäisimpinä ei voi pitää työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kysymyksiä. Jatkuva käymistila ei varmaankaan ole helpottamassa seuraavien vuosien aikana. Mitä kaikkea kuntauudistus tuo tullessaan, on kaiketi vaikea tässä vaiheessa vaikea arvioida?
Itselläni on lievä pelko mammuttitaudin uhasta. Suuremman lihakset eivät automaattisesti tuo synergia etuja, vaan niissä saatta olla pelko byrokratian lisääntymiseen vähenemisen sijaan. Haaste on myös lähidemoratian toteutuminen suurenevissa kunnissa.
Se mikä nyt on tällä hetkellä varmaa, on työ paremmin voivien ja tasa-arvoisempien työyhteisöjen eteen jatkuu. Omalta osaltani pidän kaikki vaihtoehdot viellä auki. Varmaa on vain, että tavalla tai toisella olen myös kunnallisvaalikentillä mukana tekemässä työtä näissä vaaleissa esiin tuomieni asioiden esillä pitämiseksi.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Tapaus Marjatta ja Antero (nimet muutettu)
Työhyvinvoinnin kysymykset ovat aina ajankohtaisia. Viime viikkojen aikana ne ovat vain nouseet yleiseen tietoisuuteen. Huolestuttavin piire on, että asiat on tuonut ammattiliitossa tapahtunut kiusaamistapaus. Yksityiskohtiin en halua sen tarkemmin puuttua, mutta tapahtumien kesiöön ajatuminen suuren ammattiliiton toimistoon ei voi pitää hyvänä esimerkkinä. Tapauksen vaikutukset koko ay-liikkeen toiminalle edunvalvojana ovat selkeät. Miten voin luottaa ammattiliittoon, jos sen toimistossa ei ole edes työrauha?
Vaikka tosiasioita ei voi kiistää ja tehtyä ei saa tekemättömäsi, niin pitää varoa tekemästä yleistyksiä. Kyse on kuitenkin yksittäisestä työpaikasta ja selvitystyö on aloitettu. Olen seurannut melko tarkkaan sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua asian tiimoilta ja huomionut kaksi tärkeää asiaa. Työpaikka kiusaaminen tuomitaan rankasti ja työpaikkakiusaamista esiintyy valittevan paljon.
Nollatoleranssi kiusaamiselle on erittäin tärkeä ja meillä jokaisella on vastuu tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Tarvitaan rohkeutta puuttua ja vaikuttaa. Tässä tilanteessa on meillä jokaisella peiliin katsomisen paikka. Miten kohtaamme työkaverimme ja läheisemme? Millaisia viestejä ympärillemme lähetämme?
Valitettavasti meissä jokaisessa on virheemme. Muistammeko muun muassa tervehtiä kaikkia työpaikalle tullesamme ja miten sen teemme? En itse ole sen kummempi kuin kukaan muukaan. Myönnän, että en välttämättä aina noudata omaa ohjettani, kohtele muita, kuten itseäsi haluat kohdeltavan.
Työkavereita ei voi rakastaa, mutta heidän kanssaa tulee tulla toimeen. Meillä kaikilla on vastuu puuttua havaitsemiimme epäkohtiin. Mutta ja iso mutta on hyvä myös muistaa kiittää ja kannustaa hyvin tehdystä työstä. Toisen onnistuminen ei ole meiltä pois, vaan sen pitäisi kannustaa meitä itseämme parempaan.
Olen usein sanonut, että hyvä työyhteisö on oppiva työyhteisö. Virheita saa tehdä ja niistä voi ja pitää oppia.
Virheet on tehty korjattaviksi ja haasteet ratkaistaviksi. Kun alkaa tuntua, että tulemme omalle työllemme sokeiksi, niin silloin kannattaa pyytää joku ulkopuolinen seuraamaan työskentelyämme. Opiskelijat ja työharjoittelijat ovat oiva keino saada palautetta omasta työskentelystä, sillä kun arvioimme ja ohjaamme toisen työtä, joudumme arvioimaan myös omaa työskentelyämme. Miksi teen näin ja voisiko tämän tehdä toisellakin tapaan?
Ollaan ihmiset ihmisiksi! Tartutaan rohkeasti havaitsemiimme epäkohtiin ja keskustelemme asianomaisten kanssa. Tarvittaessa yhteydet luottamusmiehiin. Yhteistyö on kannattavaa.
Vaikka tosiasioita ei voi kiistää ja tehtyä ei saa tekemättömäsi, niin pitää varoa tekemästä yleistyksiä. Kyse on kuitenkin yksittäisestä työpaikasta ja selvitystyö on aloitettu. Olen seurannut melko tarkkaan sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua asian tiimoilta ja huomionut kaksi tärkeää asiaa. Työpaikka kiusaaminen tuomitaan rankasti ja työpaikkakiusaamista esiintyy valittevan paljon.
Nollatoleranssi kiusaamiselle on erittäin tärkeä ja meillä jokaisella on vastuu tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Tarvitaan rohkeutta puuttua ja vaikuttaa. Tässä tilanteessa on meillä jokaisella peiliin katsomisen paikka. Miten kohtaamme työkaverimme ja läheisemme? Millaisia viestejä ympärillemme lähetämme?
Valitettavasti meissä jokaisessa on virheemme. Muistammeko muun muassa tervehtiä kaikkia työpaikalle tullesamme ja miten sen teemme? En itse ole sen kummempi kuin kukaan muukaan. Myönnän, että en välttämättä aina noudata omaa ohjettani, kohtele muita, kuten itseäsi haluat kohdeltavan.
Työkavereita ei voi rakastaa, mutta heidän kanssaa tulee tulla toimeen. Meillä kaikilla on vastuu puuttua havaitsemiimme epäkohtiin. Mutta ja iso mutta on hyvä myös muistaa kiittää ja kannustaa hyvin tehdystä työstä. Toisen onnistuminen ei ole meiltä pois, vaan sen pitäisi kannustaa meitä itseämme parempaan.
Olen usein sanonut, että hyvä työyhteisö on oppiva työyhteisö. Virheita saa tehdä ja niistä voi ja pitää oppia.
Virheet on tehty korjattaviksi ja haasteet ratkaistaviksi. Kun alkaa tuntua, että tulemme omalle työllemme sokeiksi, niin silloin kannattaa pyytää joku ulkopuolinen seuraamaan työskentelyämme. Opiskelijat ja työharjoittelijat ovat oiva keino saada palautetta omasta työskentelystä, sillä kun arvioimme ja ohjaamme toisen työtä, joudumme arvioimaan myös omaa työskentelyämme. Miksi teen näin ja voisiko tämän tehdä toisellakin tapaan?
Ollaan ihmiset ihmisiksi! Tartutaan rohkeasti havaitsemiimme epäkohtiin ja keskustelemme asianomaisten kanssa. Tarvittaessa yhteydet luottamusmiehiin. Yhteistyö on kannattavaa.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Uuden alku
JHL:n edustajiston vaalit ovat täydessä käynnissä. Silti jotenkin tuntuu epätodelliselta. Oma ehdokkuuteni on ensimmäinen, vaikka olen ollut toisten tukijoukoissa jo pidempään. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että koin järkevänä asettua ehdolle. Jos haluaa saada asioihin muutoksia aikaan, on joskus tarkoituksen mukaista tehdä itse työtä tuon päämäärän eteen.
Vaalikoneet ovat hyviä apuvälineitä ehdokkaan löytymiselle, mutta minä arvostan sitä, että tunnen ehdokkaani henkilökohtaisesti. On totta, että ainut ehdokas, jonka kanssa voi olla täsmälleen samaa mieltä on, kun on itse ehdolla. Tästä syystä tulin tulokseen, että asetun ehdolle.
Voin myös perustella ehdokkuuttani myös tasa-arvokysymyksenä. Oma ammattiyhdistykseni asetti vaaleihin kuusi ehdokasta, joista naisia on viisi. En silti haluaisi pitää itseäni minään kiintiö ehdokkaana. Mutta mielestäni on tärkeää, että miehiä on ehdolla hoiva-alan ammateista. Näissä ammateissa tehdään raskasta ja tärkeää työtä, joten on peruteltua, että myös miehiä toimii alan töissä.
Tasa-arvokysymyksissä on yleisesti käsitys, että puhutaan vain naisten aseman parantamisesta, miksi? Vanhempain vapaat koskevat myös miehiä. Laki on kuitenkin sama kaikille sukupuoleen, uskontoon, ihonväriin tai mihinkä muuhun perusteluun tahansa. Tasa-arvo kuuluu siis kaikille.
Eläköitymispommin tikittäessä edellä mainitut kysymykset korostuvat entisestään. työurien pidentämistavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan ja työelämä on muutoinkin murroksessa. Osalla aloilla on jo nyt työvoimapulaa ja meitä työttömiäkin on paljon.
Työelämän pirstaloituminen ja epätyypillisten työsuhteiden muuttuminen tyypillisiksi luo oman haasteensa työssä jaksamiselle. Lähellä eläkeikää olevien työntekijöiden ja jopa nuorempien sairaslomat lisääntyvät ja pitkät poissaolot lisääntyvät, joka luo lisää haasteita työssä jaksamiselle. Saadaanko tilalle ammattitaitoista työvoimaa?
Tuleeko nuoria tekijöitä esimerkiksi hoiva-aloille?
Pankkilaman jälkeen alan ammattilaisia uudelleen kouluttatui hoiva-alalle, kun vastaavasti hoiva-alojen ammattilaisia valui ulkomaille muun muassa palkkauksen takia. Nyt julkisten palveluiden ammatilaisia poistuu esimerkiksi kilpailutusten takia. Välillä tuntuu, että omaa oksaa sahataan ajattelemattomuuttaa ja lyhyen tähtäimen säästöjen takia.
Hyvinvoiva työyhteisö on monessa mielessä kaikkien etu, varsinkin palveluammateissa. Työhönsä motivoitunut työntekijä jaksaa palvella asiakkaitakin paremmin. Toisaalta uupuminen lisää sairaspoissaoloja, mikä taas lisää haasteita muiden työssä jaksamiselle ja viime kädessä tämä taas vaikuttaa asiakaspalveluun.
Vaalikoneet ovat hyviä apuvälineitä ehdokkaan löytymiselle, mutta minä arvostan sitä, että tunnen ehdokkaani henkilökohtaisesti. On totta, että ainut ehdokas, jonka kanssa voi olla täsmälleen samaa mieltä on, kun on itse ehdolla. Tästä syystä tulin tulokseen, että asetun ehdolle.
Voin myös perustella ehdokkuuttani myös tasa-arvokysymyksenä. Oma ammattiyhdistykseni asetti vaaleihin kuusi ehdokasta, joista naisia on viisi. En silti haluaisi pitää itseäni minään kiintiö ehdokkaana. Mutta mielestäni on tärkeää, että miehiä on ehdolla hoiva-alan ammateista. Näissä ammateissa tehdään raskasta ja tärkeää työtä, joten on peruteltua, että myös miehiä toimii alan töissä.
Tasa-arvokysymyksissä on yleisesti käsitys, että puhutaan vain naisten aseman parantamisesta, miksi? Vanhempain vapaat koskevat myös miehiä. Laki on kuitenkin sama kaikille sukupuoleen, uskontoon, ihonväriin tai mihinkä muuhun perusteluun tahansa. Tasa-arvo kuuluu siis kaikille.
Eläköitymispommin tikittäessä edellä mainitut kysymykset korostuvat entisestään. työurien pidentämistavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan ja työelämä on muutoinkin murroksessa. Osalla aloilla on jo nyt työvoimapulaa ja meitä työttömiäkin on paljon.
Työelämän pirstaloituminen ja epätyypillisten työsuhteiden muuttuminen tyypillisiksi luo oman haasteensa työssä jaksamiselle. Lähellä eläkeikää olevien työntekijöiden ja jopa nuorempien sairaslomat lisääntyvät ja pitkät poissaolot lisääntyvät, joka luo lisää haasteita työssä jaksamiselle. Saadaanko tilalle ammattitaitoista työvoimaa?
Tuleeko nuoria tekijöitä esimerkiksi hoiva-aloille?
Pankkilaman jälkeen alan ammattilaisia uudelleen kouluttatui hoiva-alalle, kun vastaavasti hoiva-alojen ammattilaisia valui ulkomaille muun muassa palkkauksen takia. Nyt julkisten palveluiden ammatilaisia poistuu esimerkiksi kilpailutusten takia. Välillä tuntuu, että omaa oksaa sahataan ajattelemattomuuttaa ja lyhyen tähtäimen säästöjen takia.
Hyvinvoiva työyhteisö on monessa mielessä kaikkien etu, varsinkin palveluammateissa. Työhönsä motivoitunut työntekijä jaksaa palvella asiakkaitakin paremmin. Toisaalta uupuminen lisää sairaspoissaoloja, mikä taas lisää haasteita muiden työssä jaksamiselle ja viime kädessä tämä taas vaikuttaa asiakaspalveluun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)